Erään sohvalla suoritetun rupattelun lomassa tuli idea blogata tulevista Ranskan kokemuksistani. Näissä jäljissä nyt mennään, TGV vie lakeuden halki länteen. Horisontissa näkyvien tuulimyllyjen yhtäaikainen rytmikäs vilkunta alkaa jo näkyä, se pääsee oikeuksiinsa täysin pimeässä. Näin sen 17.4. kun lähestyin majapaikkaa Ranskan koillisosassa matkalla Travemündeen.

Tänään taisin olla ainoita, jotka Pariisissa pukeutui kesän edellyttämällä tavalla. Pitkät shortsit, keltainen t-paita ja sandaalit. Ymmärrän kyllä muita, lähdin kuitenkin helteissä ja lämmössä hautovasta Suomesta tänne kylmään Ranskaan. Toki muutama minihame huomattiin, mutta nehän eivät katso säätä tai vuodenaikaa.

Olin ensimmäistä kertaa Charles de Gaulle –lentokentän ykkösterminaalissa. Siellä on haettu vahvaa futurista vaikutelmaa, se innoitti minut ensimmäisiin aivan tätä blogia varten ottamiin kuviin.

 

 

TGV:llä Rennesiin.

Vieressäni istuva tunisialainen puhuu rauhassa puhelimeen konduktöörin moitteista huolimatta. Ihmettelee mitä tässä kirjoittelen. Kertoo eronneensa vaimostaan.

 

Saa nähdä minkälaista tekstiä tähän tulee suollettua, tasainen tajunnanvirta ja jonkinmoinen varaventtiili tästä saattaa kehkeytyä. Toivon, että tähän tulee lyhyitä juttuja, niin ehtii jotain tapahtuakin.