Ei sanonut aikaisemmin mitään, on ilmeisesti luksuslakanamerkki. Päädyin kodin tekstiilejä myyvään liikkeeseen ostettuani pöntöllä istuvan Frank Zappa –julisteen mukavalta ja palvelualttiilta julistemyyjältä. Tädin kanssa opeteltiin yhteinen kieli lakanoiden kanssa ja sitten aloimme katsoa tarjontaa. Palvelu oli kyllä erittäin hyvää, niin kuin kaikkialla tänään. Ilman mitään muttia tai josseja tuli ostettua yli kahdensadan euron pussilakana ja seitsemän kympin aluslakana. Kummatkin 30 % alennuksella toki. Tyynyliinojen normaalihinta oli 65 euroa kappale. 100 % Egyptian Combed Cotton. 200 FILS/CM2. 500 Thread Count. Samasta vanhasta peitosta tuli ohuemman ja kevyemmän oloinen. Toivoa sopii, että kaikki jalostuksen asteet saavat säällisen korvauksen.

Huvi ei shoppaillessa tähän loppunut, pikemminkin päinvastoin. Tottakai eräästä vaatepuodista löytyy North Sail –merkkisiä vaatteita. Vaalea lippis on minun.

On selkeää, miten tuntemani purjemerkki vaatteassa lisää niiden uskottavuutta meriaiheessa. Toimiikohan se yhtä tehokkaasti myös muille. North Sail –logo on tehty purjetta varten joten kyllä se vaatteessakin henkinee tietynlaista vakavasti otettavuutta merielementissä, eli kannella hyvällä säällä. Minä ajattelin sen sopivuutta polkupyöräilyyn.

Vielä paljon mielenkiintoisempi oli Napapijri, joka luki oven yläpuolella tien toisella puolella. Sisällä Norjan lippu oli kovassa kurssissa! Tuotteen logossa komeilee Antarktiksen kartta. Hienosti yhdistetty napapiiriin. Löytyy se napapiiri toki sieltäkin. Myyjä puhui kanssani mieluusti englantia ja oli palvelualtis. Kai se on se juttu, kun vähän kalliimpaa halutaan saada kaupaksi. Ostin myös kassin, Norjan lipun alle on loistavaa naamioitua.

Usean tunnin kaupoissa kiertelyn jälkeen kotihotellia kohden sushin kautta kuinkas muuten. Tällä kertaa tuli todella omituisia, riisi oli todella kovan kiinteää. Kala tuntui parhaat päivät nähneeltä.

Hankin Tukholmasta muovisen munan, joka laitetaan munien keitinveteen kypsentämisen ajaksi. Tekomuna on vähän niin kuin oikeakin muna, paitsi ei oikein ollenkaan. Päinvastoin kuin normaali muna, se kypsyessään paljastaa kypsyysasteensa hienosta asteikosta. Ainut vastaavuus on, että se pyrkii kypsymään samaa tahtia normaalin munan kanssa. On sillä vähän munan muotoakin, mutta se on muovinen ja vähän tuoksuu muovilta kun se nostaa kiehuvasta vedestä.

Loppujen lopuksi kätevyys on niin ja näin. Jos vesi kiehuu aina samoin ja munat ovat saman kokoisia, kello on parempi mittari, koska sitä ei tarvitse käydä vilkuilemassa kattilaan. Jostain syystä munista tulee myös aiottua kypsempiä.

Tekomuna voisi näyttää kyntensä, kun keitinvesi ei ole täysin kiehuvaa. Korkealla vuoristossa kiuhumislämpötila laskee. Siellä tästä munasta voisi olla eniten riemua, jos muovinen muna jäljittelee kunnolla oikean munan kypsymistä. Sitä hieman epäilen. Täytyykin seuraavalla vuoristoreissulla koettaa.

4 tekomunaa ja 11 aitoa

Vähän kovettunut muna

Mitsuhbisin toimiston huumoria

Lupasin aikaisemmin kuvaa enourmous robotista. Lähdin sitä pyörällä tavoittamaan, otin kuvan juurikin hetkestä, kun ajoin sen ohitse

Oisi kannattanut kunnioittaa punaisia.

 Itse robotti

ja suojeltavaa

Lapussa oli jotain Coat Albret. Näytin sitä paikallisille kollegoilleni, kun kyselivät onko bretagnelainen vai normandialainen siideri parempaa. Lapun nähtyään olivat sitä mieltä että se on parasta.

www.coat-albret.com/index2.php

Vai pistikö rennesiläiset maskuliinit vielä paremmaksi:

Suurimmat harppaukset otin kuitenkin lenkkeilyn saralla. Astuin selvästi juoksemiseen erikoistuneeseen kauppaan lisäravinnehyllyn kiinnitettyä huomiota. Paikalle tulee terve, laiha ja pieni mies,  jonka kanssa pääsemme vähän juttuun. Ainakin sen verran että saadaan hälytettyä paikalle hänen englantiaan puhuva vaimonsa. Tulee juttua synnyinmaastani, ja hän näyttää seinältä kuvan jossa hän on Helsingin olympiastadionilla Haile Gebreselassien vieressä, edustusasu päällä. Tarkoituksena jousta seuraavaksi 5000 m. Hän on siis Salah El Ghazi. Kaipa maraton puheet vielä todeksi muuttuvat.

Sateisena sunnuntaina oli pyöräilyretken vuoro. Se suuntautui suoraan etelään ajatuksena katsastaa alueen kelpoisuus asumiskäyttöön. Tunnelma oli sub-urbaani. Asuntoja kyllä oli valtavasti, ei oikein mitään muuta. Muutama ulkoilumahdollisuus. Kun ylitin taas kiskot palatakseni pohjoispuolelle, tuntui taas paljon paremmalta, vähän kauppoja ja ravitsemusliikkeitäkin. Sunnuntai-illansuun tapaan kaikki on kiinni. Täytyy käydä kokeilemassa tilannetta seitsemän jälkeen uudelleen.

Palatessani keskustaan ja luopuessani yleisestä pyörästä kävin ihmettelemässä karttaa bussipysäkillä. Vanha mies luuli kuulleensa oikein suustani "bonjuur" ja alkoi päivittelemään minulle linja-autoja, erikoisesti linjaa viisi. Valitettavasti olen niin huono keskusteluihin osallistuja, etten osaa edes oikein nyökkäillä tarinalle ja sanoa lähtöni alla muuta kuin "aurevuaa". Keskustelu on siis eka juttu mitä pitää kehittää. Millä astutaan kehään ja millä lähdetään.

Eräs ranskalainenkin tietää minkälainen auton kuuluu olla ja miten se kuuluu pysäköidä

Un Français savent quel genre de voiture est censé être et comment elle est de se garer

Jee! Hotellissa kattoikkuna, sänky ja kylpyamme.

Ensimmäinen lenkkini suuntautui kierrätettäviä polkupyöriä kohden. Maamerkiksi oli annettu enourmous robot. No se oli kyllä valtava ilmestys! Käyn joskus sen kuvaamassa. Alue oli hyvähenkinen paja, jossa väsättiin kaikkea hauskaa taiteellisen oloista. Näyttävämpää mihin voisin kuvitella Suomessa törmäävän, ripaus ite-taiteen huumoria ja asennetta ylipäätään. Jos jostain löytyy kaupungin parhaat bileet niin tuolta!

Päälle reilu annos sushia. Tämä eat Sushi pistää joihinkin sekaan pippurimaista maustetta ja aurinkokuivattua tomaattia. Ei ole minun makuun erityisen japanilainen ajatus.

Tänään taisin olla ainoita, jotka Pariisissa pukeutui kesän edellyttämällä tavalla. Pitkät shortsit, keltainen t-paita ja sandaalit. Ymmärrän kyllä muita, lähdin kuitenkin helteissä ja lämmössä hautovasta Suomesta tänne kylmään Ranskaan. Toki muutama minihame huomattiin, mutta nehän eivät katso säätä tai vuodenaikaa.

Olin ensimmäistä kertaa Charles de Gaulle –lentokentän ykkösterminaalissa. Siellä on haettu vahvaa futurista vaikutelmaa, se innoitti minut ensimmäisiin aivan tätä blogia varten ottamiin kuviin.

TGV:llä Rennesiin.

Vieressäni istuva tunisialainen puhuu rauhassa puhelimeen konduktöörin moitteista huolimatta. Ihmettelee mitä tässä kirjoittelen. Kertoo eronneensa vaimostaan.

Saa nähdä minkälaista tekstiä tähän tulee suollettua, tasainen tajunnanvirta ja jonkinmoinen varaventtiili tästä saattaa kehkeytyä. Toivon, että tähän tulee lyhyitä juttuja, niin ehtii jotain tapahtuakin.